Helyes-blogin Heidi heitti minua haasteella jo hyvän aikaa sitten. Haaste on pyörinyt mielessä varsinkin nyt, kun blogin suunta laajeni tietoisesti. Nyt viimein ehdin haasteeseen vastaamaan. Haasteena olisi siis käydä läpi äitiyttäni haasteen kysymysten kautta. Tämän äidin helmoistahan löytyy kaksi poikaa, joista toinen on melkein neljä vuotias ja toinen lähentelee huimaa 7 kuukauden merkkipaalua. Ihania ja rakkaita molemmat tietysti! Millainen äiti siis olen heille? No se ehkä selviää seuraavista kysymyksistä.
Minkälainen äiti olet?
Omasta mielestäni olen rento äiti, joka pitää myöskin rajoja. Joskus itsestäni tuntuu, että olen hieman liiankin tiukka, mutta toisaalta omaan hyvin vahvan itsekritiikin, joten asia ei välttämättä näytä samalta muiden silmissä. Minä olen äiti, joka ei ole pukenut taaperolle pehmokypärää kaatumisen varalle. Muutenkin mielestäni on hyvä, että lapsi oppii turvallisesti rajojaan myös itse. Tietysti suojelen, kun tilanne sen vaatii, mutta pienet kolhut ja kaatumiset kuuluvat elämään. Nyt kun Pikku-E on jo isompi, on hänen kanssa mahtavaa jutella ja kuunnella pojan juttuja. On ihana seurata pienen miehen mielikuvituksellisia leikkejä ja kuunnella kuinka taidokkaasti hän tulkitsee itseään joskus hieman omaperäisinkin sanamuodoin.
Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti kuvittelit olevasi ennen lapsia?
Itselläni ei ollut paljoa ennakko-odotuksia äitiydestä. Ainoa mikä on yllättänyt on se, kuinka hienoa tämä on. Tietysti uskoinkin, että äitiys on ihana asia, mutta sitä kuinka ihanaa se on en olisi uskonut.
Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Välillä tulee komennettua hieman turhaan. Ja vaikka päivän aikana leikin Pikku-E:nkin kanssa, voisi sitäkin aina enemmän tehdä.
Mitä teet mielestäsi oikein?
Huomioin mielestäni molempia poikia tasapuolisesti. Pyrin kiireessäkin aina kuuntelemaan ja huomioimaan lasta ja vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin. Annan kokeilla omia rajoja turvallisesti ja kannustan omatoimisuuteen. Silti tietysti tarvittaessa autan.
Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Annan lapsen kokeilla omaa tasapainoaan ja kiipeilytaitojaan. Mielestäni se on erittäin tärkeä tapa oppia uutta ja kehittyä. Turvalukkoja sen sijaan löytyy jostain kaapeista. Lähinnä siitä syystä, ettei poika pääse tärkeiden paperien kimppuun tai ettei kaikkia alakaappeja tarvinnut tyhjentää rikkoutuvista tavaroista hänen ollessaan pieni. Nyt lukot odottavat paikallaan Pikkusaalistajan kehitystä. Turvaportti oli takkahuoneeseen johtavien portaiden edessä Pikku-E:n ollessa pieni ja se pääsee paikalleen Pikkusaalistajan lähdettyä liikkeelle. Syynä portille tietysti rappuset itsessään, mutta sen lisäksi myös takka, jota silloin tällöin lämmitetään. Pikku-E osaa varoa jo molempia. Lisäksi suunnitteilla on portti Pikku-E:n huoneen oviaukkoon, jotta pojalla on paikka missä saa rauhassa leikkiä pienillä leluilla ilman, että tarvitsee pelätä Pikkusaalistajan pääsyä liian pienten tavaroiden äärelle.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Ensin asiasta keskustellaan, mutta jos sillä ei ole vaikutusta, lähtee lapsi isän tai äidin kanssa autoon. Yleensä siis kauppareissut tehdään koko perheen voimin, joten autoon passittaminen tarvittaessa onnistuu ja toinen vanhempi voi tehdä ostokset loppuun. Itse en kiinnitä huomiota muiden ihmisten reaktioihin. Uhmaikä ja lapsen kiukuttelu nyt vain kuuluuvat elämään.
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Karkkipäivä löytyy. Jäätelön syönti ei ole sidottu mihinkään tiettyyn päivään.
Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
Pikkusaalistajan rytmi on vielä hyvin joustava eli vauvantahtinen. Näin kotona ollessa rytmi ei muutenkaan ole mitenkään tiukka. Aamulla Pikku-E saa nukkua pitkään jos nukuttaa tai herätä aikaisin, jos siltä tuntuu. Ruoka rytmi on selkeämpi ja se koostuu kahdesta lämpimästä ateriasta ja välipaloista.
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon ettei lapseni ajattele, että olin liian tiukka, koska se ei tarkoitukseni ole. Toisaalta ei liian rentokaan välttämättä hyvä ole. Jos tässäkin asiassa pääsisin jollekkin kultaiselle keskitielle ja jos lapsista vieläpä tuntuisi aikuisina, että onnistuin siinä, niin silloin olisin hyvin tyytyväinen.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Ehkäpä juuri sen mahdollisuuden koetella rajoja ja tehdä virheitä. Myöskin sen, että tunteet saa ja pitää näyttää ja jos itkettää, se ei ole maailmanloppu vaan itseasiassa ihan hyvä asia.
Ulkoiletteko päivittäin?
Ulkoilemme sään ja päivän muun ohjelman mukaan.
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Pelaamiselle on selkeät päivät asetettu. Ruutuaikaa muuten en hirveästi kontrolloi sillä lastenohjelmien katselu menee aalloissa ja välillä ne eivät kiinnosta Pikku Kakkosta enempää. Tietysti tähänkin vaikuttaa se päivän muu ohjelma.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Näytän molempia tunteita, koska mielestäni lasten on tärkeä nähdä, että myös äidillä on hyviä ja huonoja päiviä. Tietysti molempia käydään läpi myös sanallaisesti. Miksi naurattaa tai miksi harmittaa. Mielestäni tällä tavalla lapsi oppii myös käsittelemään omia tunteitaan ja pystyy ymmärtämään että ne ovat ihan normaaleja.
Haasteen heitän ihanaan Harmaa ja muut iloisia värit-blogiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti